Ihminen on enemmän kuin oire.
Vaikeudet ja tuen tarve ovat osa todellisuutta. Ne eivät yksin määritä ihmisen arvoa, identiteettiä tai mahdollisuuksia.
MARKUS RAIVIO · TOIPUMISORIENTAATIO ARJESSA
Ihminen ei ole
projekti.
Toipumisorientaatio alkaa siitä, miten näemme ihmisen — ja näkyy siinä, miten kohtaamme hänet.
Oireet, sairaus ja tuen tarve ovat todellisia, mutta ne eivät ole koko ihminen. Hyvää elämää ei tarvitse lykätä siihen asti, että kaikki olisi kunnossa. Kohtaamisen käsikirjan ajatukset auttavat tekemään tästä periaatteesta näkyvän arjessa.
KUN KAIKKI ON TEHTY OIKEIN — MUTTA MIKÄÄN EI LIIKU
Tieto ja suunnitelma
eivät vielä ole yhteys.
Tapaamisessa voidaan käydä asiat läpi huolellisesti ja silti ohittaa se, mikä ihmiselle on tärkeintä. Osallistuminen ei vielä tarkoita vaikutusvaltaa, jos suunta ja onnistumisen mitta on päätetty valmiiksi.
Kirja muistuttaa, että kohtaamisen laatu on työn perusta. Yhteinen suunta alkaa kysymyksestä, johon toinen saa vastata omin sanoin:
“Millaista elämää haluat rakentaa tässä tilanteessa?”
Tapausesimerkki on kuvitteellinen. Sivun käytännöt ovat kirjasta sovitettuja.
TOIPUMISORIENTAATIO: IHMISKUVA, KOHTAAMINEN JA VASTUU
Kirjan ajatus kulkee
ihmisestä rakenteisiin.
Toipumisorientaatio ei ole yksi lisämenetelmä eikä lupaus paranemisesta. Se on tapa ymmärtää ihmisyyttä muuttuneessa elämäntilanteessa — ja tarkastella, miten kohtaaminen, ammatillinen työ ja palvelujen rakenteet voivat tukea merkityksellistä elämää.
Ihminen ei toivu yksin.
Yhteys, yhteisöt ja ympäristö vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia elämässä avautuu. Kohtaaminen ei ole työn lisäosa vaan paikka, jossa työ alkaa.
Elämää ei lykätä korjaamisen taakse.
Kaikkea ei voi palauttaa ennalleen. Siksi huomio siirtyy myös siihen, mikä voi olla hyvää, tärkeää ja mahdollista tässä ja nyt.
Vaikutusvalta tarvitsee tukea.
Ihmisen omat tavoitteet ja tieto elämästään kuuluvat päätöksiin. Vastuu ei kuitenkaan siirry hänelle yksin: vaihtoehdot, ymmärrettävä tieto ja rinnalla kulkeminen ovat yhteistä työtä.
Asiantuntijuus asettuu suhteeseen.
Ammattilaisen tieto ja ihmisen kokemus täydentävät toisiaan. Kumpikaan ei yksin riitä suunnaksi, joka toimii ihmisen arjessa.
Hyvä kieli ei vielä muuta käytäntöä.
Ajattelun pitää näkyä siinä, kuka määrittelee tavoitteen, mihin aikaa käytetään, miten päätös tehdään ja mitä onnistumisena seurataan.
Tämä sivu avaa kirjan keskeisiä argumentteja omin sanoin. Kirjassa niitä tarkastellaan kohtaamistyön, CHIME-viitekehyksen, vallan ja vastuun, ammattilaisen työn sekä tiimien, johtamisen ja rakenteiden näkökulmista.
KIRJAN VIITEKEHYS: CHIME
Mistä hyvä elämä
rakentuu juuri sinulle?
Kirjassa CHIME jäsentää henkilökohtaisen toipumisen keskeisiä prosesseja. Se auttaa pitämään katseen yhteydessä, toivossa, identiteetissä, merkityksessä ja toimijuudessa — ei valmiina tarkistuslistana vaan kysymyksinä, joihin ihminen itse antaa sisällön. Nämä arjen esimerkit ovat sovelluksia, eivät kirjan suoria sitaatteja.
Kuulun johonkin.
Kysy: “Kenen kanssa sinun on hyvä olla? Kaipaatko enemmän yhteyttä vai rauhaa?”
Arjen teko: Auta ihmistä hänen toiveestaan ottamaan yhteyttä läheiseen tai löytämään mieluisa ryhmä. Myös yhteinen musiikki, kävely tai hiljainen läsnäolo voivat rakentaa yhteyttä.
Huomisessa voi olla jotakin hyvää.
Kysy: “Mitä toivot arkeesi? Mikä olisi pienin askel sitä kohti?”
Arjen teko: Sopikaa yksi mahdollinen kokeilu ja siihen tarvittava tuki. Toivo voi liittyä huomiseen tapaamiseen tai tämän päivän levolliseen hetkeen; sen ei tarvitse tarkoittaa parantumista.
Olen enemmän kuin sairauteni.
Kysy: “Mitä haluaisit minun tietävän sinusta? Millaisissa asioissa tunnet olevasi oma itsesi?”
Arjen teko: Anna tilaa ihmisen omille sanoille, taidoille ja tärkeille rooleille. Hän voi olla vanhempi, muusikko, ystävä tai paljon muuta myös hoidon keskellä.
Arjessani on minulle tärkeitä asioita.
Kysy: “Mikä tekee päivästä sinulle merkityksellisen? Mistä haluaisit pitää kiinni?”
Arjen teko: Tehkää tilaa yhdelle tärkeälle asialle: luovuudelle, luonnolle, läheiselle tai mahdollisuudelle auttaa muita. Sovittakaa tekeminen tämänhetkisiin voimavaroihin.
Voin vaikuttaa omaan elämääni.
Kysy: “Miten haluaisit edetä? Mistä haluat päättää itse ja mihin tarvitset tukea?”
Arjen teko: Tarjoa ymmärrettäviä vaihtoehtoja, aikaa ja tukea valintaan. Sopikaa, mitä ihminen tekee ja mitä rinnalla kulkeva tekee. Toimijuus ei edellytä yksin pärjäämistä.
Yksi tärkeä asia, yksi pieni askel.
Kuvitellaan ihminen, joka kaipaa musiikin tekemistä mutta väsyy helposti. Hän voi itse valita lyhyen hetken tutun soittimen kanssa ja pyytää ystävän mukaan.
Samassa hetkessä voi olla yhteyttä, omaa identiteettiä, merkitystä, valinnan mahdollisuus ja jotakin odotettavaa. Kokeilun jälkeen kysytään: “Oliko tämä sinulle hyväksi? Mitä haluat seuraavaksi?”
CHIME-viitekehys: Research Into Recovery. Yllä olevat kysymykset ja tilanteet ovat tämän sivuston käytännön sovelluksia.
Lisää kohtaamisesta ja toipumisorientaatiosta kirjassa ↗KIRJAN KÄYTÄNNÖN TYÖKALU
Ensimmäiset
30 minuuttia
muovaavat suuntaa.
Kirjassa ensimmäinen puoli tuntia jäsentyy turvalliseksi aluksi, ihmisen omalle kertomukselle, arjen konkretialle ja yhteenvetoon, jonka omistajuus jää jaetuksi. Kyse ei ole kaavasta, jota pitää suorittaa, vaan muistutuksesta siitä, mille kannattaa antaa tilaa.
0–5 min · Tee tilanteesta ymmärrettävä.
Kerro roolistasi, luottamuksellisuudesta ja siitä, mitä tapaamisessa voi tapahtua. Kysy, mikä auttaisi oloa tuntumaan riittävän turvalliselta.
5–15 min · Kuule ihmisen oma kertomus.
Älä kiirehdi selitykseen tai ratkaisuun. Kysy, mitä hän haluaa sinun ymmärtävän juuri nyt.
15–25 min · Yhdistä asia elämään.
Mihin tämä vaikuttaa arjessa? Mikä on hänelle tärkeää, mitä hän haluaa säilyttää tai kohti tavoitella?
25–30 min · Tee suunta yhdessä näkyväksi.
Tiivistä kuulemasi, anna ihmisen korjata sitä ja sopikaa seuraava askel sekä kummankin vastuu.
Omat muistiinpanosi pysyvät tässä näkymässä. Niitä ei lähetetä eikä tallenneta.
Viisi harjoitusta mukaan arkeen ↓KUN ELÄMÄ KOHTAA PALVELUJÄRJESTELMÄN
Kaksi todellisuutta.
Yksi yhteinen kohta.
Ihmisen elämä ja palvelujärjestelmän tehtävät kulkevat rinnakkain. Kohtaamisen työ tapahtuu niiden leikkauskohdassa: ammattilaisen on tuotava osaamisensa tilanteeseen ja samalla annettava tilaa sille, mitä ihminen itse pitää tärkeänä.
Traumasensitiivinen kohtaaminen
Kerro, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kysy lupa ja tarjoa vaihtoehtoja. Ihmisen ei tarvitse kertoa vaikeista kokemuksistaan saadakseen tulla kunnioitetuksi.
Kokeile: “Haluatko, että kerron ensin, miten etenemme?”
Lisää kirjassa ↗Neurokirjon huomioiminen
Aistikuorma, puheen tahti ja viestintätapa vaikuttavat osallistumiseen. Kysy ihmiseltä itseltään, mikä auttaisi. Katsekontakti ei ole kuuntelemisen edellytys.
Kokeile: “Onko helpompi puhua, kirjoittaa vai pitää ensin tauko?”
Lisää kirjassa ↗Kohtaaminen somaattisessa hoidossa
Hoidon rinnalla kulkee kokonainen elämä. Kysy, mihin sairaus vaikuttaa arjessa ja mistä ihminen haluaisi pitää kiinni. Yhteinen suunnitelma tarvitsee myös hänen näkökulmansa.
Kokeile: “Minkä sinulle tärkeän asian haluaisit säilyvän arjessasi?”
Lisää kirjassa ↗Toivo saattohoidossa
Toivo voi kiinnittyä tähän päivään: läheisen läsnäoloon, tuttuun musiikkiin tai rauhalliseen hetkeen. Toisen rinnalle voi jäädä silloinkin, kun valmiita vastauksia ei ole.
Kokeile: “Mikä tekisi tästä päivästä sinulle vähän paremman?”
Lisää kirjassa ↗Kirjan kysymys ei ole vain, mitä ihminen tarvitsee palvelulta. Yhtä tärkeää on, millaista arkea palvelun kanssa tai sen ulkopuolella rakennetaan.
KIRJAN JÄNNITEKEHYS · KOHTAAMISEN KOMPASSI
Työssä ei valita yhtä puolta.
Jännite tehdään näkyväksi.
Kohtaamistyössä on samanaikaisesti pidettävä mielessä asioita, jotka vetävät eri suuntiin. Kirjan jännitekehys auttaa tutkimaan niitä tilanteessa ilman, että ihmisestä tehdään ongelma tai ammattilaiselta odotetaan mahdotonta.
Vahvuudet ↔ vaikeudet
Vaikeuksia ei tarvitse vähätellä eikä ihmistä kaventaa niihin. Kysy, mitä tukea hän tarvitsee ja mikä jo auttaa häntä pysymään kiinni omassa elämässään.
Asiantuntijuus ↔ oma suunta
Ammattilainen tuo tietoa, vaihtoehtoja ja vastuuta. Ihminen tuo tiedon omasta arjestaan ja tavoitteistaan. Suunnitelma syntyy näiden välissä.
Lähelle meneminen ↔ tilan antaminen
Yhteys voi vaatia kysymistä ja läsnäoloa. Joskus kunnioittava kohtaaminen on hidastamista, taukoa tai sitä, ettei kaikkea tarvitse kertoa.
Mahdollisuuksien avaaminen ↔ haittojen ehkäisy
Turvallisuus kuuluu työhön. Samalla riskien välttäminen ei saisi automaattisesti poistaa ihmisen mahdollisuuksia. Keskustelkaa, millainen tuki tekee valitusta askeleesta mahdollisen.
Kompassi ei anna yhtä oikeaa vastausta. Se auttaa kysymään, mitä tässä tilanteessa suojellaan, mitä mahdollistetaan ja kenen näkökulmasta ratkaisu tehdään.
MARKUS RAIVIOKohtaamisen
Kohtaamisen
pieni
käsikirja
5 käytännön harjoitusta arkeen
PYSÄHDY · KUULE · KULJE RINNALLAMAKSUTON OPAS · 7 SIVUA
Yksi pieni muutos
kerrallaan.
Viisi harjoitusta kuuntelemiseen, osallistumisen helpottamiseen, oman suunnan löytämiseen ja katkenneen yhteyden korjaamiseen. Mukana tilaa omille huomioille.
Tilaa maksuton käsikirja sähköpostiisi
Saat seitsemän sivun PDF:n suoraan sähköpostiisi. Oppaan tilaaminen ei edellytä uutiskirjeen tilaamista.
Tilaa käsikirja ↗Tilauslomake avautuu uuteen välilehteen.
KIRJA & TEKIJÄ
Kohtaamista voi
oppia koko elämän.
Markus Raivio
Kouluttaja ja Kukunorin toiminnanjohtaja. Markuksen työssä toipumisorientaatio, kulttuuri ja toiminnallinen vertaisuus liittyvät ihmisen mahdollisuuteen löytää omaa suuntaansa yhdessä muiden kanssa.
Tämän sivuston keskiössä ovat kohtaamisen arkiset teot: miten kuuntelemme, rakennamme luottamusta ja annamme tilaa toisen kokemukselle.
Tutustu Markukseen ↗KIRJAN YKSILÖTASON AJATTELUSTA TYÖYHTEISÖN KÄYTÄNNÖKSI
Kohtaamisen laatu
ei ole vain työntekijän varassa.
Työyhteisön rakenteet, johtaminen ja mittarit näkyvät lopulta siinä, millaista tilaa kohtaamiselle syntyy.
Kirjan näkökulma laajenee yksittäisestä tapaamisesta tiimin puheeseen ja organisaation valintoihin. Jos osallisuutta arvostetaan, kuuluuko ihmisen näkemys tavoitteisiin ja päätöksiin? Jos toimijuutta odotetaan, saako hän siihen tietoa, aikaa ja tukea? Jos työltä toivotaan kohtaamista, mahdollistaako arki sen?
Markuksen kanssa työyhteisö voi käsitellä näitä kysymyksiä omien tilanteidensa kautta: tehdä näkymättömät oletukset näkyviksi, kokeilla pieniä muutoksia ja sopia, mitä niistä opitaan.
Alustus
Yhteinen lähtökohta kehittämispäivälle.
Työpaja
Omista tilanteista pieniin arjen kokeiluihin.
Yhteinen kehittäminen
Periaatteista työyhteisön toimintatavoiksi.
Kerro kohderyhmä, toivottu teema ja mahdollinen ajankohta. Tarkempi sisältö ja laajuus sovitaan yhdessä.
SYVENNÄ AJATTELUA
Hyödyllistä luettavaa.
THLToipumisorientaatio asiakastyössä ↗TOIPUMISORIENTAATIO RYTietoa ja yhteisö aiheen ympärillä ↗GFP-KULTTUURIPAJATToiminnallista vertaisuutta käytännössä ↗Näiden toimijoiden sisällöt täydentävät sivun näkökulmaa. Linkitys ei tarkoita yhteistyökumppanuutta.