Räjähdysmäisesti kasvaneet ahdistuneisuusdiagnoosit niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa etenkin nuorilla sai minut tonkimaan tietoa siitä, mistä tämä ilmiö johtuu. Ahdistuksesta kärsiviä nuoria on ollut aina, mutta vuoden 2011 paikkeilla luvut ovat lähteneet hurjaan nousuun. Törmäsin Jean M. Twengen laajoihin tutkimuksiin aiheesta sekä kattavaan Benoit Denizet-Lewisin New York Timesin artikkeliin (2017). Ainakin itselle näistä tutkimuksista esiin nousseet johtopäätökset kuulostavat karuilta ja jopa ärsyttäviltä – voimakkain syy näyttää olevan niinkin ilmeinen kuin vuosien 2011-2012 aikoihin merkittävästi kasvanut älypuhelinten ja etenkin sosiaalisen median käyttö.

Ahdistuneisuudella ja muiden ihmisten kohtaamiskyvyllä on vahva yhteys. Omalla työpaikallammekin ilmiö on voimistunut viime aikoina. On helppo huomata, että ahdistunut ihminen ei kestä sosiaalisia tilanteita ja toisten ihmisten kohtaamista. Eräs työterveyspuolella toimiva tuttavani kertoi, että ahdistuneisuudesta kärsivät nuoret eivät pysty tekemään muunlaista työtä, kuin sellaista, jossa voivat olla täysin omissa oloissa ilman kontaktia muihin ihmisiin.

Listasin lukemistani aineistoista aiheeseen liittyvää tilastotietoa. Tiedot koskevat nuoria, jotka ovat syntyneet n. v. 1995 ja sen jälkeen:

  • Kun verrataan vuosia 2010 ja 2015, tyttöjen ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on noussut 48%. Pojillakin lukema on noussut, mutta ei niin voimakkaasti kuin tytöillä. (Twenge, 2017)
  • Nuoret, jotka viettävät 6-9 tuntia viikossa aikaa somessa, kertovat tuntevansa itsensä onnettomiksi 47% todennäköisemmin, kuin he, jotka viettävät vähemmän aikaa somessa (Twenge, 2017)
  • Nuoret, jotka käyttävät päivässä yli 3 tuntia somessa, omaavat 35% korkeamman itsemurhariskin kuin he, jotka käyttävät alle 3 tuntia somessa (Twenge, 2017)
  • Niiden nuorten osuus, jotka eivät ole ikinä käyneet treffeillä tai harrasteet seksiä, nousee vuosi vuodelta (Twenge, 2017)
  • Sellaisia teini-ikäisiä, jotka tapaavat lähes päivittäin kavereitaan, on 40% vähemmän, kun vertaa vuosia 2000 ja 2015 (Twenge, 2017)
  • Suomessa etenkin ahdistukseen käytetyn beetasalpaajan käyttö on lisääntynyt: ”Nuoret ja nuoret aikuiset käyttävät huomattavasti enemmän beetasalpaaja propranololia kuin aiemmin. Kasvua on 91,3 prosenttia 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä yhdeksän vuoden aikana. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2008 peruskorvausta propranololi-valmisteista sai noin 2 800 nuorta, kun taas viime vuonna 5 400 nuorta.” (Savon Sanomat, 2019)

Illuusio elämän kontrollista ja varmuudesta

Älypuhelimet ja etenkin sosiaalisen median palvelut muodostavat nuorille illuusion siitä, että omaa elämää pystyy täysin kontrolloimaan (Denizet-Lewis, 2017). Kun asiaa lähtee pohtimaan tarkemmin, on helppo huomata, että tämä pitää varmasti paikkansa – ja todennäköisesti vielä ihan kaikenikäisillä somen käyttäjillä. Somessa voit itse päättää kuinka iloisen, raikkaan ja kauniin kuvan annat itsestäsi. Voit päättää mitä elämän viisauksia ja lainauksia nostat esille ja mitkä vähemmän viisaat päähänpistot jätät sanomatta. Voit päättää millaisen kuvan annat omasta arjestasi. Päätät itse keitä ihmisiä tägäät postauksiisi ja keille haluat antaa jonkinlaisen suoran tai epäsuoran signaalin elämästäsi. Päätät itse myös sen, keiden ihmiset reaktiot näytät omassa profiilissasi. Somessa löydät aina jonkun, joka komppaa myös niitä mielipiteitäsi, jotka jossain sisimmissäsi tiedät itsekin olevan jollain tapaa heikolla pohjalla.

Todellinen elämä onkin sitten jotain ihan muuta. Et voi kontrolloida muiden reaktioita. Joku voi yllättää sinut täysin vaikkapa nostamalla esiin sellaisen huomion itsestäsi, jota et ole koskaan ajatellut. Pienemmästä ihmismäärästä et ehkä löydäkään sitä henkilöä, joka komppaisi niitä hiukan epäilyttävällä arvopohjalla olevia mielipiteitäsi. Sinut voi vallata tunnetila, jota et pysty juuri siinä hetkessä hallitsemaan ja jonka myötä paljastut siinä hetkessä toisellekin ihmiselle. Joku voi tuoda kohtaamistilanteessa täysin eriävän mielipiteen esiin ja sinun pitäisi vastata siihen heti ilman pidempää pohtimista. Tilanteet voivat kärjistyä riidoiksi, joita ei pääsekään pakoon sulkemalla puhelinta, vaan tilanne pitäisi jaksaa selvittää loppuun juuri siinä hetkessä.

Some tarjoaa pakotien, kun epämiellyttävä tunne iskee

Ahdistuksella tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että vältellään epävarmuutta ja epämukavuutta (Lynn Lyons, 2017). Älypuhelimen maailma tarjoaa siis mitä kätevimmän keinon paeta epämukavia tunteita, koska se vie sinut hetkessä toiseen ulottuvuuteen. Kuten monessa muussakin elämän asiassa, pakeneminen vain voimistaa ongelmaa. Ahdistuneisuuden tunne siis vain kasvaa mitä enemmän sitä pakenee.

Opetellaan kohtaamaan toisemme

Vaikuttaa selvältä, että tarvitsemme rohkeutta kohdata toiset ihmiset livenä enemmän kuin koskaan ennen. Vanhempina tarvitsemme rohkeutta tukea lapsiamme käsittelemään epämiellyttäviä tunteita, vaikka se tuntuisi välillä erittäin tuskaiselta. Eikä voi olla nostamatta esiin sitä, että puhelimen käytön voimakkaampi rajoittaminen on ehkä ainoa vastuullinen teko niin omalta kuin lastenkin kohdalta mitä pitäisi tehdä. Siitäkin huolimatta, että se väistämättä tuntuu aika kukkahattutätimäiseltä toiminnalta. On silti pystyttävä katsomaan totuutta silmiin. Korrelaatio mielenterveysongelmien ja älypuhelinten käytön välillä on niin vahva, että on täysin selvää, että puhelimen käyttöä pitäisi rajoittaa. Ja onhan myös Steve Jobs on rajoittanut niiden laitteiden käyttöä omilla lapsillaan, jotka hän itse on tuonut markkinoille.

Tästä asiasta kirjoittaessani pystyin saamaan ainakin itselleni jonkinlaisen ahdistuksen aikaan siitä, miten somen ja puhelimen käyttö juuri omaan elämääni vaikuttaa ja etenkin siitä, miten otan tämän asian huomioon äitinä. Olen varmasti itse samanlailla tässä ilmiössä mukana, kun kaikki muutkin puhelimeen uppoutujat. Toivon silti, että itsetutkiskelun ja ennen kaikkea muiden ihmisten kanssa keskustelun myötä löytäisin jonkun hyvältä tuntuvan kultaisen keskitien puhelimen käyttöön. Ellei sitten kymmenen vuoden päästä käy niin, että ihmiskunta päättää kaikessa viisaudessaan lakkauttaa kaikki some-palvelut huomatessaan, että niiden positiiviset puolet eivät ikinä paikkaa kaikkea sitä tuhoa mitä ne ihmiskunnalle aiheuttavat…:D

Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2017/09/has-the-smartphone-destroyed-a-generation/534198/

https://www.savonsanomat.fi/savo/Yh%C3%A4-useampi-nuori-hallitsee-ahdistusoireita-beetasalpaajilla-%E2%80%93-Tiinan-syd%C3%A4n-hakkasi-jopa-kouluruokalassa/1008446

Twenge on kirjoittanut aiheesta kirjat:

Generation Me – Revised and Updated: Why Today’s Young Americans Are More Confident, Assertive, Entitled–and More Miserable Than Ever Before (2014)

iGen: Why Today’s Super-Connected Kids Are Growing Up Less Rebellious, More Tolerant, Less Happy–and Completely Unprepared for Adulthood–and What That Means for the Rest of Us (2017)