Aina välillä mietin, että elämä olisi aika paljon helpompaa, jos ei miettisi kaikkia tilanteita niin monimutkaisesti. Vaikka kuinka tiedostan, että useinkaan asioihin ei ainakaan merkittävästi liity sen syvempiä ja laajempia kytköksiä kuin se, mitä juuri siinä hetkessä tapahtuu, niin silti omat aivoni alkavat niitä helposti rakentelemaan. Tämän asian kanssa en selvästikään ole yksin, vaan se tuntuu olevan vahvasti koodattu etenkin juuri meidän naisten aivoihin. Jos vielä samassa tilanteessa on useampi innokkaasti yliajatteleva taipuvainen tapaus (usein nainen mutta varmasti välillä mieskin), monimutkaisten kytkösten rakentelu lähtee helposti aikamoisiin ulottuvuuksiin. Tämän taipumuksen tiedostaminen on onneksi monilla hyvin hallussa, mutta vaikka se ei aina ulospäin edes näkyisi, se kuormittaa väliaikaisesti mieltä ja usein ihan turhaan.  

Evoluutiolla on varmasti ollut syynsä kehittää miesten ja naisten ajattelua ainakin karrikoiden hyvin eri tyylisiksi. Ronskisti yleistäen tuntuu, että miesten on paljon luontaisempaa jättää yhden asian ympärillä oleva isompi kytkösten verkko huomioimatta ja keskittyä rajatusti vain sen hetken asiaan. Naisten aivot taas tuntuvat käyvän kovalla vauhdilla tätä kytkösten verkkoa läpi samalla suhteuttaen sen hetken kyseistä asiaa isompaan kokonaisuuteen. Parhaaseen lopputulokseen päästään varmasti yhdistämällä molempia tyylejä. Pahimmillaan nämä kaksi eri tyyliä ajatella voivat toki törmätä ainakin väliaikaisesti myös rajusti toisiinsa. Ja niin kuin aina, todellisuudessa asiat eivät ole näin mustavalkoisia, vaan monimutkaista ja suoraviivaista ajattelua löytyy yksilötasolla varmasti sukupuoleen katsomatta kaikilta ihmisiltä. 

Vaikutukset kohtaamistaitoon 

Kohtaamisen taitoon liittyen olen miettinyt, että joskus tämä liian monimutkainen ajattelu jarruttaa kykyä olla läsnä ja kuunnella aidosti toista ilman omia oletuksia. Se voi jarruttaa myös suoraan puhumista jostain sen hetken asiasta. Ajattelu on voinut lähteä liian pitkälle esimerkiksi siten, että mietitään miten tässä hetkessä suoraan puhuminen saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa toisen ihmisen kanssa toimimiseen. Tämän vuoksi voi välillä kestää turhan kauan, ennen kuin todelliset mielipiteet tulevat esille ja sekin jo itsessään monimutkaistaa asioita. Varsinkin nyt etäaikana vähempien kohtaamismäärien myötä monista kärpäsistä ehtii kasvaa normaaliakin useammin härkäsiä ennen kuin todelliset ajatukset uskalletaan heittää ilmoille.  

Maskuliinisessa suoremmassa ajattelutyylissä on varmasti myös omat haasteensa hyvään kohtaamistaitoon liittyen. Ja itse asiassa välillä koen, että joissain tilanteissa naiset pystyvät sanomaan tiettyjä asioita miehiä suoremmin. Ehkä tämä liittyy siihen, että riittävästi kokonaisuuden himmeliä ajatelleena alkaa jossain kohtaa olla hyvinkin varma omasta mielipiteestään ja siitä, että se täytyy tuoda rohkeasti esille. Olisi silti hienoa, jos pystyisi itsekin vielä ketterämmin vaihtamaan oman ajattelutyylinsä tarvittaessa suoraviivaisempaan malliin. Se olisi hienoa jo ihan oman kevyemmän mielen vuoksi. Juttelin jokin aika sitten 4-vuotiaan tyttäreni kanssa siitä, että miksi hän ei ollut halunnut kysyä päiväkodissa yhtä kaveriaan leikkimään kanssaan. Hän totesi, että oli ajatellut, että tämä kaveri tulee kuitenkin sanomaan ei, koska todennäköisesti haluaa mieluummin leikkiä toisen kaverin kanssa. Niinkin nuorena pystyy selvästi rakentamaan jo pitkiä oletuksia omassa mielessä etukäteen tilanteista 😊 

Ajattelun volyyminappula 

Joogasta on tullut minulle arvokas tapa työstää monia mielen asioita. Myös tämä yliajattelu on tullut joogamatolla useaan kertaan esille. Sain yhdeltä opettajalta siihen vahvasti mieleen jääneen vinkin. Kuvittelen päässäni volyyminappulan, kun huomaan että ajattelu lähtee liiallisuuksiin. Käännän volyyminappia pienemmälle ja pyrin sillä hiljentämään tämän oman sisäisen ääneni. Aika usein tämä mielikuvaharjoitus on toiminut myös joogamaton ulkopuolella. Se tuntuu olevan myös taito, joka pikkuhiljaa kehittyy. Samalla koitan pitää mielessäni sen, että tässä monia pisteitä innokkaasti yhdistävässä välillä rönsyilevässäkin ajattelutyylissä on myös paljon hyvää. Todennäköisesti ihmisten yhteistyön kannalta se on myös tarpeellista, koska sellainen ajattelutyyli on etenkin naisille ajansaatossa kehittynyt. 

Keväisin terveisin,

Veera