”We have no choice but to talk to strangers, especially in our modern, borderless world. We aren’t living in villages anymore. Yet at this most necessary of tasks we are inept.” … ”We think we can transform the strangers, without cost or sacrifice, into the familiar and the known, and we can’t. What should we do?”

Malcolm Gladwell, Talking to Strangers 2019

Koko tämän blogin starttaus kesällä kulminoitui siihen ihmettelyyn, että miksi meidän ihmisten tuntuu olevan niin vaikea kohdata toisemme ja oikeasti ymmärtää itsensä lisäksi myös vastapuolta. Historiaa vilkaistessa on helppo todeta, että luottamukseen pohjaava yhteistyö mahdollistaa ihmisten selviytymisen ja menestymisen. Yksinjääminen ei ole koskaan ollut kannattava vaihtoehto.

Ehkäpä se toisiin luottaminen oli kuitenkin helpompaa silloin, kun maailma oli pienempi – kuten Malcolm Gladwellkin toteaa kirjassaan Talking to Strangers. Kun oman lähipiirin kanssa oli tekemisissä päivittäin, oli helpompi tulkita mitä juuri jokin tietty ilme tai toiminta kenenkin läheisen kohdalla tarkoitti. Yksittäisen lauseen tai teon perusteella ei tullut tehtyä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, kun taustalla oli niin paljon muutakin ymmärrystä siitä, millainen toinen ihminen on kokonaisuudessaan.

Nykyään kohtaamme paljon suuremman määrän ihmisiä päivittäin – joko digitaalisesti tai kasvotusten. Ehkä tunnemme jopa vähemmän ihmisiä kunnolla kuin aikaisemmin, koska huomio leviää niin moneen tuntemattomaan. Jos määrää on enemmän, mutta laatua vähemmän, ei taida olla ihmekään, että vuorovaikutustilanteet muiden ihmisten kanssa tuntuvat olevan haastavia yhdellä jos toisella.

Heikko taito kohdata tuntematon ihminen aiheuttaa monissa tilanteissa hallaa niin itselle kuin ympäriställekin. Asiakaspalvelutilanteissa epäkunnioittava käytös nostattaa vastakkainasettelua asiakkaan ja yrityksen edustajan välillä. Some on täynnä sitä, että tuntemattomasta ihmisestä nähdään mieluummin viat kuin hyvät puolet. Politiikassa halu ymmärtää väärin on tehnyt keskusteluista niin epämiellyttävän kuuloisia, että niitä ei jaksa edes seurata. Joskus tuntuu siltäkin, että halu ja taito ymmärtää toista on rapistunut välillä ystävyys- tai parisuhteissakin.

Miten voisimme kehittää itseämme paremmaksi tässä kohtaamiskyvyssä? Gladwellin kirja tarjoaa virkistävää näkemystä siihen, mitä tätä taitoa voisi harjoittaa. Tässä niistä muutama itselleni parhaiten kolahtanut asia omin sanoin avattuna:

  1. Älä tuomitse ihmistä, joka luottaa toiseen ihmiseen:

On aina parempi lähtökohtaisesti luottaa tuntemattomaan kohtaamisen alussa kuin ei luottaa. Suurimmalla osalla ihmisistä tämä on ns. perusasetuksena luonnostaan. Harvempi meistä on profiililtaan sellainen, joka ei periaatteestakaan luota kehenkään, vaan haluaa kulkea täysin omia polkuja. Välillä käy silti niin, että joku pettää luottamuksen. Tätä tapahtuu kuitenkin paljon harvemmin kuin sitä, että ihmiset ovat luottamuksen arvoisia. Jos tässä kohtaa tuomitsemme ihmisen tyhmyydestä tai sinisilmäisyydestä luottaa toiseen, alamme viljellä elämäämme tätä koko ajan heikentyvää vuorovaikutustyyliä. Siinä tuntemattoman tuomitseminen nousee voimakkaimmaksi piirteeksi. Muutkin ihmiset alkavat kokea yhä riskialttiimmaksi muihin luottamisen, koska pelkäävät, että huijauksen tai virheen sattuessa muut ihmiset rankaisevat siitä kylmästi. Näin epäluottamus alkaa kasvattaa suosiotaan, vaikka evoluutiommekin näkökulmasta ensisijaisesti hyvän näkeminen vastapuolessa on ollut ihmiskunnan menestymisen mahdollistaja.

2. Konteksti vaikuttaa käyttäytymiseemme:

Ympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten toimimme. Sama ihminen voi käyttäytyä täysin eri tavalla eri ympäristössä. Olemme läpikotaisin sosiaalisia otuksia. Emme siis ole joka tilanteessa samoja ihmisiä. Kun tulkitset toista ihmistä, tulkitse tilannetta, jossa hän on.

Tämä kontekstin ymmärtäminen ei ainakaan omasta mielestäni ihan helpoimmasta päästä, kun miettii opeteltavia taitoja. Sitä tarkemmin miettineenä, luulen kuitenkin, että tämä taito on meissä sisäänrakennettuna. Osaamme varmasti aistia mitkä asiat tilanteessa nousevat oleellisimmiksi, jos vain uskallamme luottaa enemmän tähän intuitiivisempaan puoleemme. Tätä uskoa voi tosin horjuttaa monet ympäriltä kuuluvat turhan mustavalkoiset järkeilyt siitä, mitä mikäkin ilme, lause tai muu asia toisessa ihmisessä tarkoittaa.

Bonuksena vielä loppuun ajatus uuteen vuoteen: voisimmeko alkaa nostaa sellaisia ihmisiä ja tilanteita esiin, kun rakentavahenkinen kohtaamisen taito on ollut selvästi keskivertoa parempaa? Mitä enemmän näemme ja kuulemme konkreettisia käytännön esimerkkejä kohtaamistaidon kehityksestä, sitä enemmän se voisi innostaa kehittämään myös omia taitoja!

Veera